keskiviikko 6. huhtikuuta 2011
Tulin järkiini
Mä yritin elää liian vähillä kaloreilla ja tänään se kosahti omaan nilkkaan. Eli se perus, söin liikaa. En nyt mitenkään älyttömän paljon, mutta suunnitelmissa en pysynyt kuitenkaan. Kyllä mä oon sen koko ajan tiennyt, että elimistö menee säästöliekille ja yritys päättyy ahmimiskohtaukseen ennemmin tai myöhemmin, jos ravinnosta saa aivan liian vähän energiaa. Ja mulla tosiaan näin oli. Kulutin treenaamallakin enemmän kaloreita, kuin päivän aikana ruoasta sain ja siihen päälle vielä peruskulutus. Kalorivajetta kertyi siis aivan liian paljon. Sen lisäksi, että tollanen dieetti ei anna tarpeeksi energiaa se ei myöskään anna avaimia siihen terveellisempään elämään, johon mä kuitenkin loppujen lopuksi olen pyrkimässä. Se syy miks mä aina sorrun dieetteihin on se, että mä tarviin jotain mitä mä voin tarkasti noudattaa. Tarkotan tällä siis sitä, että mua pelottaa alkaa ite säveltämään mitään päivän ruokia, kun pelkään, että tulee syötyä liikaa. Näin siis kävi ja tästä hetkestä lähtien mä yritän vaan syödä terveellisesti ja täyttää keittiötä vähän terveellisimmillä tuotteilla. Mä olen kuitenkin jo laihtunut 28 kiloa (tänä aamuna paino tasan 92kg), joten sitäkin pitäisi jo osata arvostaa, itse vaan meinaan aina unohtaa sen.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
3 kommenttia:
Toi on kyllä ihan hyvä päätös, yrittää vaan syödä terveellisemmin hirveän rajoituksen sijaan, ja ehkäpä jossain vaiheessa se rupeaa luonnistuun niin luonnostaan että siitä tulee helppoa ja ennenkaikkea elämäntapa! :)
Moikka! löysin tän blogin sattumalta, oli niin mielenkiintonen nimi. Lukasin pari kirjotusta ja jäin koukkuun. Sulla on ihana tyyli kirjottaa: kerrot ihan avoimesti kaikesta mitä aattelet.
Kyselit tuolla aikasemmin jotain tsemppiblogeja. Mulla olis ollu yks ihan sairaan hyvä, en vaan muista sen nimeä ollenkaan. Siinä se tyttö otti projektikseen mahtua takasin sen valmistujaismekkoon ja joka kuukausi sillä oli mekonsovituspäivä, jollon se mekon vetskari meni aina enemmän kiinni. Selasin mun puolenvuoden sivuhistoriat ihan vaa löytääkseni sen. Ihan oisin itekin halunnu taas sitä lukea, että ei tarvii potea huonoo omaatuntoa :)
Halusin vaan sanoa, että on tosi hienoa, että oot ryhtyny tälläseen projektiin ja ainakin mä seuraan innoissani mukana.
Tsemppiä!
Nessa,
Niimpä! Ainahan se on vaikeeta yrittää muuttaa jotain juurtunutta tapaa, mutta tästä uudesta tavasta elää tulee niin hyvä fiilis, että kyllä mä vielä joku päivä oon niin kaukana entisestä, että siihen ois vaikea palata. Niin syömisten kuin liikuntatottumustenkin suhteen.:)
Roosa,
Voi kiitos, kiva kuulla. No ehkä se blogi tulee jossain vielä vastaan. Kiva että löysit tänne ja kiitos tsempeistä!:)
Lähetä kommentti